Lämpenevä ilmasto

Kevään nopea eteneminen ja ilmojen lämpeneminen ovat mei­dän monien toiveena. Ei enää lisää lunta, vaan lämpöä ja aurinkoa.

Myös seurakuntiin kaipaamme hengellisen roudan sulamista ja lämmintä ilmapiiriä. Seurakunnan ilmapiiri ei synny itsestään. Jokainen meistä osaltaan vaikuttaa siihen. Tuomme elämälläm­me seurakunnan keskelle lämpöä tai kylmää ilmaa. Meillä on käsissämme seurakunnan termostaatti, eikä vain sen lämpömittari.

Näemme ympärillämme usein asioita, tapahtumia ja tilanteita, joissa ilmenee itseämme häiritsevää toimintaa. On tavattoman helppo kritisoida esimerkiksi maamme poliitikkojen päätöksiä tai seurakunnan johdon ja herätysliikkeen eri toimijoiden teke­misiä. Kritiikille löydämme aihetta monestakin osoitteesta.

Kriittisyys on äärimmäisen tuttu tapa reagoida, kun kohtaam­me meille vieraan ja haastavan asian. Kriittisyys ei myöskään tarvitse suurta uskoa tai Hengen hedelmää, kykenemme siihen luonnostamme. Kritiikin viljely on usein kuin kylmä marraskui­nen viima.

Myös herätysliikkeemme keskellä esiintyy useita kriittisiä äänenpainoja ja aiheita. Kenties viileimmät tuulet puhal­tavat nykyisin musiikkikeskustelussa ja jumalanpalve­luselämässä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että myös vuosikymme­niä sitten kuoromusiikin ja uusien laulujen valloitta­essa seurakuntien lavat kritiikin kärkenä oli se, kuinka viihteellisyys valtaa seurakunnat ja sanoma lauluista on kadonnut. Silloin väitettiin, ettei parannuksen evankeliumi enää kuulu laulujen sanoituksissa, vaan pelkästään ”ihaillaan taivaan kultakaupunkia”. Jopa helmiportit olivat kritiikin kohteena.

Kuulostaa jokseenkin tutulta tämänkin päivän musiikkikes­kustelussa. Ehkä olisi aika vaihtaa jo c-kasettia. On päätettävä tietoisesti toimia toisin, mikäli emme tahdo jäädä pelkkään kriit­tisyyteen.

Yksi viime viikolla Helsingin Saalem-seurakunnassa järjeste­tyn johtajuuskonferenssin tärkeä viesti oli, ettei tule katsoa alas­päin toistemme elämää ja Jumalan palvelemista. Helluntailaisina meidän ei tule vähätellä toisten kirkkokuntien ja seurakuntien toimintaa. Myöskään yksilöinä meillä ei ole varaa lähteä vähätte­lemään toisten Jumalan palvelijoiden tekemisiä. Meidät on kut­suttu nostamaan, rohkaisemaan ja kannustamaan koko Jumalan perhettä.

Jeesus antoi meille seuraajilleen käskyn rakastaa toisiamme. Jos elämme hänen rakkaudessaan, siitä seuraa, että jokainen us­kovien yhteyteen tulija otetaan lämpimästi vastaan. Keski­näinen rakkaus ei ole ainoastaan Jeesuksen toive, se on hänen käskynsä meille.

Seurakuntaperheen elinehto on ilmapiiri, jossa ra­kennamme toinen toistamme ja elämme kunnioituk­sessa, armossa ja keskinäisessä rakkaudessa.

Waltteri Haapala

Kirjoittaja on Siilinjärven helluntaiseurakunnan johtava pastori ja Aikamedia Oy:n

hallituksen puheenjohtaja.